Videonauhat digiaikaan
Petteri Järvinen
Videonauhat digiaikaan
Jos nurkissa lojuu vanhoja vhs-kasetteja tai itse kuvattuja lomavideoita, alkaa olla viimeinen hetki siirtää ne digiaikaan. Toimivia laitteita kasettien lukemiseen löytyy kohta enää erikoisliikkeistä, eivätkä nauhatkaan säily loputtomiin.
Vanhaa materiaalia on videokasettien ohella myös pienillä kaseteilla. Vhs-c, 8 mm ja Hi8 olivat 10–25 vuotta sitten yleisiä kotikuvaajien käytössä. Vhs-c-kasetteja voidaan toistaa tavallisella videonauhurilla sovittimen avulla.
Sekä 8 mm että parempilaatuinen Hi8 edellyttävät, että vanha videokamera löytyy jostain yhä toimintakuntoisena. Jos niin ei ole, kannattaa metsästää käytettyä kameraa vaikka nettihuutokaupasta tai kysyä sukulaisilta.
Helpoiten siirrettäviä ovat dv-kasetit, jotka tulivat käyttöön runsaat 10 vuotta sitten. Niiden kuvatieto on jo valmiiksi digitaalisessa muodossa. Siirto tietokoneeseen on helppoa eikä laatu kärsi, vaikka nauhaa toistettaisiin vieraalla kameralla.
Erityisen haluttuja ovat Digital8-kamerat, koska ne pystyvät muuntamaan 8 mm- ja Hi8-nauhat itse digimuotoon.
1. Digitoi
Ensimmäinen työvaihe on materiaalin digitointi. Verkkokaupoista voi ostaa pienen usb-porttiin kytkettävän laitteen, johon tuodaan analoginen video- ja äänisignaali. Kuva saadaan ulos tietokoneen ymmärtämässä muodossa. Ääni joudutaan usein kierrättämään tietokoneen äänikortin sisääntuloliitännän kautta.
Myös joissakin digi-tv-korteissa on analogisen videosignaalin sisääntulo, jota voi hyödyntää.
Digitoijan mukana tulee usein apuohjelmia videon kaappausta ja muokkausta varten. Eräät ohjelmat jopa jakavat kohtaukset automaattisesti eri tiedostoihin.
Ohjelmasta riippuen tallennuksen laatuun voidaan vaikuttaa bittinopeutta ja mpeg-pakkauksen asetuksia säätämällä. Heikkolaatuisille nauhoille riittää yleensä mpeg-1-taso, Hi8-nauhoille käytetään mpeg-2:ta.
Dv-kuva tallentuu avi-säiliöön alkuperäisellä tarkkuudella, joten mitään asetuksia ei tarvita. Tilaa kuluu runsaasti, yli 13 gigatavua tunnin kasetille.
Digitointi on hidasta, sillä se on tehtävä normaalilla katselunopeudella. Tunnin kasetin siirto kestää siis vähintään tunnin – usein enemmänkin, sillä kasetti kannattaa kelata edestakaisin ennen digitointia.
2. Editoi
Toinen työvaihe on mahdollinen editointi. Jos kasettien pelastaminen jälkipolville riittää, mitään muokkauksia ei tarvita.
Kannattaa kuitenkin nähdä vähän vaivaa ja lisätä kuvauksiin edes minimaaliset alkutekstit sekä mahdolliset päiväystiedot. Sukulaiset ja jälkipolvet ovat kiitollisia näistä.
Myös epäonnistuneet maata tai omia jalkoja esittävät kohdat kannattaa poistaa.
Kohtausten järjestystä on helppo muuttaa. Jos samaa aihetta on kuvattu usealle kasetille, pätkät kootaan yhteen.
Jos tulos tallennetaan dvd-levylle, aineisto kannattaa jo tässä vaiheessa jakaa sopiviin pätkiin, jotka sitten näkyvät levyn aloitusvalikossa.
Ellei muuta ohjelmaa ole, Windowsin mukana tuleva ilmainen Movie Maker sopii hyvin digitointiin ja editointiin. Sen xp-versio ei kuitenkaan osaa tehdä dvd-levyjä. Vista pystyy tähän Home Premium- ja Ultimate-versioissa.
3. Tallenna
Viimeinen vaihe on tallennus. Yleensä aineistosta halutaan tehdä dvd, joka toimii myös sukulaisten soittimissa ilman tietokonetta.
Aineisto kootaan levyä varten. Samalla lisätään mahdollinen alkuvalikko, taustamusiikki ja muut koristelut.
Toinen mahdollisuus on tallentaa kasetit joko sellaisenaan tai aiheen mukaisesti pätkittyinä tavallisiksi mpeg-tiedostoiksi. Ne voi edelleen tallentaa kodin mediapalvelimelle katselua varten. Myös monet uudet dvd-soittimet osaavat näyttää itse poltettuja mpeg-tiedostoja.
Kaikkein helpoimmalla pääsee hankkimalla dvd-tallentimen, joka polttaa tiedostot suoraan videokamerasta levylle. Esimerkiksi Sonylla ja Canonilla on pieniä erillislaitteita, joilla videosiirto eri lähteistä käy ilman tietokoneen apua.
