Lisenssi – epätekninen este
Sovellusten käyttöoikeuksien hallinta työllistää uskomattoman paljon. Periaatteessa asia on helppo, jokaiselle käytössä olevalle sovellukselle hankitaan riittävästi käyttöoikeuksia. Kuitenkin vain kaikkein pienimmissä kokonaisuuksissa oikeat lisenssit on suhteellisen helppo hankkia ja hallita.
Jo keskisuuressa yrityksessä lisenssien hallinta alkaa käydä työstä. Periaatteessa helpointa olisi hankkia kaikille kaikkien käytössä olevien ohjelmien käyttöoikeus. Yleensä näin ei toimita tarpeettomien kulujen välttämiseksi. Tärkeimpien sovellusten lisensseistä maksetaan myös vuosittainen ylläpitomaksu.
Mitä suuremmaksi ja vanhemmaksi yritys kasvaa, sitä suurempi on sovellusten kirjo. Ajoittain työkaluja uusitaan. Osa vanhoista sovelluksista jää käyttöön varkain ja välttämättömyyden pakosta. Tavallinen syy on tarve historiatiedolle, jota ei siirretty kokonaan uuden sovelluksen puolelle. Toinen syy on toteutunut pelko vanhojen dokumenttien muokkaamisen vaikeudesta sovelluksen uusilla versioilla, tai yrityskohtaisen automaation rikkoutuminen.
Vanhaa tietoa on usein kirjanpito- ja henkilöstösovellusten syövereissä. Ongelmia vanhojen dokumenttien muokkaamisessa on sovelluskehityksen työkaluissa sekä piirto- ja suunnittelutyökaluissa.
Omaa sovellusta tekevä tai myyvä yritys ei voi luopua vanhoista tekniikoista ja työkaluista, ennen kuin viimeinenkin ylläpitoasiakas on siirtynyt sovelluksen uudempaan versioon. Asiakkaat haluavat usein hidastaa uusiin versioihin siirtymistä, koska sovelluksia halutaan käyttää, ei päivittää. Toimittajan kannalta päivitys tuntuu usein aiheelliselta, eikä tule liian pian. Asiakkailla on yleensä käytössä muidenkin toimittajien järjestelmiä. Jo muutama parin vuoden välein epätahdissa päivitettävä sovellus tekee muutoksesta pysyvän olotilan.
Microsoft ja muut suuret valmissovellusten tekijät tuntevat tuottamansa lisensoinnin tuskan. Monimutkaiset lisenssiehdot ovat saaneet tuekseen erillisiä koulutuksia ja jopa sertifiointeja lisenssien myyjille. Kaiken monimutkaisuuden keskellä herää ajatus asioiden tarkoituksellisesta sotkemisesta. Sekavien ehtojen tuloksena moni asiakas ei edes yritä ymmärtää kokonaisuutta ja maksaa lisensseistään enemmän kuin on tarpeen. Toinen mahdollinen selitys on tehdä kahden valmistajan ratkaisujen vertaaminen toisiinsa niin hankalaksi, että tarkat kustannusvertailut jäävät tekemättä.
Lisensoinnin monimutkaisuudesta saa kuvan, jos yrittää selvittää vaikkapa Microsoftin sähköpostin, Exchangen, vaatimat lisenssit keskikokoiselle yritykselle. Lisenssit tarvitaan ensin palvelinten käyttöjärjestelmälle, sitten käyttäjien yhteyksille palvelimeen, sitten palvelimissa käytettävälle Exchange-sovellukselle ja vielä käyttöoikeus jokaiselle käyttäjälle. Käyttäjälisenssejä on kahta eri tyyppiä. Listan lopuksi tarvitaan lisenssit käytettävälle sähköpostiohjelmalle.
Exchange-esimerkki on suhteellisen yksinkertainen, käytännössä asia on paljon monimuotoisempi. Lisenssikirjastossa pitää olla palvelinten, työasemien ja käyttäjien lisenssien lisäksi vastaavat monille sovelluksille ja niiden takana toimiville taustapalveluille. Valmistajasta ja valitusta tavasta riippuen osa lisensseistä on sidottu käyttäjien määrään ja osa palveluita käyttävien tietokoneiden määrään. Toiset valmistajat pitävät lisenssien perusteena yhtäaikaisten käyttäjien määrää, toiset laskuttavat mahdollisuudesta käyttää sovellusta.
Palvelinsovelluksissa käytössä on usein myös palvelimen tehokkuuteen sidottu prosessorilisensointi. Suoritinpohjaisissa lisensseissä lasketaan usein prosessorien lisäksi myös prosessorien ydinten lukumäärä joko suoraan tai erilaisilla kertoimilla.
Liian hankala lisensointi ja piratismin vastainen taistelu on arveluttava yhdistelmä. Monimutkaisten lisenssien ja niiden käytön valvonnan ongelmien takia kaikissa yrityksissä jonkin lisenssin voidaan katsoa puuttuvan.
BSA:n rahoittamisen lisäksi ohjelmistotalojen pitäisi keskittää ponnistuksensa ymmärrettävän yksinkertaiseen lisensointiin. EU:n pitäisi velvoittaa valmistajat toteuttamaan jokaiseen maksullisia käyttöoikeuksia vaativaan sovellukseen keskitetty valmistajariippumaton lisenssien valvonta. Nykyisellään vastuu oikeasta lisenssien määrästä on asiakkaalla, vaikka valmistaja ei toimita tapaa tämän asian valvomiseen.
Räikeimmillään ongelma näkyy Microsoftin Terminal Server -lisensseissä, joiden käyttöastetta ei saa selville edes lisenssipalvelimelta. Valmistajan ilmoituksen mukaan asiakkaan pitää tietää käytössä olevien lisenssien määrä!
