Laajakaistakilpailu ei ulotu kaikkialle Suomessa
0
Pohjoismaiden viestintäviranomaiset ovat selvittäneet laajakaistamarkkinoiden toimivuutta. Neljässä maassa on paljon yhteistä, mutta erojakin paljastui. Suomessa kilpailu ei näytä ulottuvan asutuskeskittymien ulkopuolelle.
Suunnittelupäällikkö Ritva Suurnäkki Viestintävirastosta kertoo, että kilpailu toimii laajakaistapalveluissa toimii verrattain hyvin loppuasiakkaiden markkinoilla, kun taas ongelmia on operaattoreiden välisillä tukkumarkkinoilla. Niissäkin alueelliset erot ovat isoja. Havainnot perustuvat yhteistyönä koostettuun raporttiin.
Pohjoismaiden edullisimmat laajakaistahinnat ovat selvityksen mukaan Ruotsissa ja Suomessa. Kehitys ei kuitenkaan ole edennyt kaikkialla samassa tahdissa.
"Kilpailu keskittyy kaupunkeihin. Maassa on edelleen alueita, joissa kukaan ei tarjoa laajakaistaa", Suurnäkki sanoo. Suurnäkin mukaan heikko tarjonta vaivaa harvaan asuttuja alueita eri puolilla maata, niin Länsi-, Itä- kuin Pohjois-Suomessa.
Puhelinlinjat suosituin väylä
Suosituin internet-yhteystapa kaikissa Pohjoismaissa on dsl-liittymä. Dsl-liittymät toimivat puhelinlinjojen kautta, joita paikallinen operaattori yrittää hallita.
Myös kaapeli-tv-verkossa toteutetut yhteydet ovat suosittuja, mutta kaapeliverkkojen kattavuus on tyypillisesti pienempi kuin puhelinverkkojen. Lisäksi kaapeli-tv-verkot ovat usein paikallisen puhelinyhtiön omistuksessa, minkä takia kilpailua ei pääse syntymään.
Vaihtoehtoiset yhteystavat, kuten langattomat flash-ofdm ja wimax, ovat vasta tuloillaan. Niistä toivotaan tulevaisuudessa helpotusta sinne, minne kuparia tai kuitua ei kannata vetää. Viime vuonna vasta prosentti Suomen kotitalouksista hyödynsi näitä.
Raportissa on tuotu esiin, että Suomessa ja Tanskassa on lainsäädännöllä yritetty edistää kilpailua aiemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Paikalliset operaattorit on velvoitettu vuokraamaan verkkojaan kilpailijoille.
Operaattorit rahastavat tukkumaksuissa
Vähäisistä liittymävaihtoehdoista seuraa ongelmia, koska kilpailua ei pääse syntymään.
Liikenne- ja viestintäministeriön viime syksyn raportin mukaan karkeasti neljä prosenttia suomalaisista on laajakaistapalveluiden ulottumattomissa. Apua toivotaan erityisesti langattomista flash-ofdm- ja wimax-verkoista, joiden toivotaan vievän nettiyhteydet sinne, minne kuparia tai kuitua ei kannata kaivaa. Toistaiseksi vasta noin prosentti internet-käyttäjistä on voinut hyödyntää vaihtoehtoisia liittymätapoja, kuten wimaxia.
Ritva Suurnäkki kertoo, että ongelmia on operaattoreiden välisessä tukkuhinnoittelussa.
"Monesti kilpailevalta operaattorilta peritty kytkentämaksu on korkeampi kuin paikallisen operaattorin loppuasiakkailta perittävät maksut. Korkeat tukkumaksut ovat ongelma, jos kilpaileva palveluyritys ei niiden takia pysty toimimaan kannattavasti", Suurnäkki sanoo.
Esimerkiksi kilpailevalta operaattorilta perittävä kytkentämaksu on monesti korkeampi kuin omalta loppuasiakkaalta perittävä vastaava maksu. Kytkentämaksujen lisäksi merkitystä on tilaajaliittymän kuukausimaksulla.
Viestintävirasto onkin useita kertoja huomauttanut paikallisoperaattoreita liian korkeista tukkumaksuista, joiden on katsottu pyrkivän kilpailun rajoittamiseen.
Suurnäkki korostaa, etteivät suomalaiset tukkuhinnat ole Pohjoismaiden kalliimmat, mutta halvemmatkin ne voisivat olla. Pohjoismaissa maksujen taso on ylipäätään kalliimpi kuin EU-maissa keskimäärin.
EU-komissio on linjannut, että jos laajakaistatarjontaa saadaan lisää harvaan asutuille seuduillekin, operaattoreita kiusaavaa sääntelyä voitaisiin purkaa. Sen myötä operaattoreiden halu investoida verkkojen parantamiseen ja uusien rakentamiseen voisi myös lisääntyä.
