Finreactor-tuomiot lievenivät hovioikeudessa
Turun hovioikeus on antanut tuomionsa Finreactor-juttusarjan päähaarassa, jossa syytettynä olivat alunperin vertaisverkon 21 ylläpitäjää. Hovioikeus säilytti tuomiot pääosin ennallaan rikosoikeudellisten vastuiden osalta, mutta vapautti kaksi ylläpitäjää. Oikeudenhaltijoiden ja syyttäjän vaativia rikosoikeudellisia tuomioita tai korkeimpia hyvityksiä hylättiin.
Hovioikeus kuitenkin hylkäsi oikeudenhaltijoiden ja syyttäjien vaatimukset ankarammasta tekijänoikeusrikoksesta ja piti tuomiot tekijänoikeusrikkomuksina.
Vuoden 2006 tuomiossa 21 miestä tuomittiin tekijänoikeusrikkomuksista ja avunannosta tekijänoikeusrikkomuksiin Finreactor-sivustolla. Käräjäoikeus katsoi, että sivuston ylläpitoon osallistuminen riitti tekijänoikeusrikkomuksen perusteeksi, vaikka varsinaiset teoskappaleet eivät levinneet sivuston kautta. Tuomio muodostui sakoista, hyvityskorvauksista ja oikeudenkäyntikuluista.
Oikeudenhaltijoita edustaneen Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) ry toiminnanohtaja Antti Kotilainen kertoo olevansa tuomioon kokonaisuutena tyytyväinen. Hovioikeus säilytti sen keskeisiltä osin. Ainoastaan hyvitysmaksuja olisi haluttu koventaa.
Hyvityspotti yhä kymmeniä tuhansia tuomittua kohti
Käräjäoikeus velvoitti vastaajat maksamaan oikeudenhaltijoille tekijänoikeuslain mukaista hyvitystä yli 420 000 euroa, ja oikeudenkäyntikuluja yli 142 000 euroa.
Turun hovioikeus hylkäsi vaatimukset korkeammista hyvitysmaksuista, ja yhden tuomitun osalta hyvitysmaksua kohtuullistettiin. Koko potti nousee yhä noin 500 000 euroon. Se tarkoittaa yhteensä noin 25 000 euroa 19:ää syylliseksi tuomittua henkilöä kohti.
Käräjäoikeuden tuomiosta valitti 14 tuomittua, syyttäjä sekä kaikki asianomistajat. Seitsemän käräjäoikeudessa tuomittua teki oikeuden ulkopuolella erillisen sopimuksen hyvitysmaksujen kohtuullistamisesta. Oikeudenhaltijat eivät ole kertoneet, mitä sopimukset pitävät sisällään. Hovioikeus piti tuomiot voimassa 12 tuomitun osalta ja vapautti kaksi tekijää rangaistuksista.
Kahden vapautetun osalta hovioikeus katsoi, että heidän ylläpitotoimensa olivat olleet niin vähäisiä, että heidän toimintansa ei ole merkittävässä määrin lisännyt rikoksen toteutumisen todennäköisyyttä.
Asianomistajia jutussa olivat useat kymmenet musiikki-, peli- ja ohjelmistoyhtiöt sekä tekijänoikeusjärjestöt. Tuomitut olivat pääasiassa nuoria, alle ja yli 20-vuotiaita miehiä.
Puolustuksella kaksi pääargumenttia
Vastaajat vaativat hovioikeudessa tuomion hylkäämistä usein perustein. Ensimmäisen väitteen mukaan Finreactor-palvelu ei ollut itse asiassa vertaisverkko, vaan ainoastaan linkkitietokanta jaossa olevista teoksista ja ohjelmista.
Palvelun ylläpitäjien näkemyksen mukaan elokuvien, musiikin ja tietokonepelien luvattomien kopioiden valmistus olikin tapahtunut Finreactorin ulkopuolella. Oikeudenhaltijoiden näkemyksen mukaan Finreactor-palvelin oli välttämätön osa teosten laittomassa levittämisessä..
Hovioikeuden mukaan Finreactorin ylläpitäjät olivat riidattomasti olleet tietoisia siitä, että itse teoskappaleiden valmistaminen tapahtuu Finreactorin käyttäjien toimesta. Hovioikeuden mukaan Finreactorin ylläpitäjien oli täytynyt olla tietoisia siitä, että toiminnan tarkoituksena on ollut nimenomaan tekijänoikeuden suojaaman aineiston jakaminen. Pitämällä yllä tätä tarkoitusta palvelevaa järjestelmää he olivat yhdessä käyttäjien kanssa osallistuneet teosten luvattomaan saattamiseen yleisön saataville ja teoskappaleiden laittomaan valmistamiseen.
Vastaajien toisen pääväitteen mukaan oikeudenhaltijoiden olisi tullut lain mukaan tehdä palvelun ylläpitäjille niin sanottu alasottoilmoitus palvelussa luvatta olleista teoksista.
Alasottoilmoituksella tarkoitetaan oikeudenhaltijan tai viranomaisen ilmoitusta laittomasta aineistosta, jolloin palveluntarjoajalla on velvollisuus viivettä poistaa aineisto. Koska oikeudenhaltijat olivat laiminlyöneet ilmoituksen, tuomitut katsoivat olevansa vapautettuja siviili- ja rikosoikeudellisista seuraamuksista. Hovioikeus ei niellyt perustelua.
Finreactor-juttu saattaa edetä vielä korkeimpaan oikeuteen (KKO), jos sille haetaan valituslupaa. Sen jälkeen KKO ratkaisee, onko jutussa ennakkopäätöksen aineksia tai muita perusteluita ottaa asia käsittelyyn.








