Laajakaistan epätasa-arvo herätti keskustelua
20
Harri Pursiainen sanoi, että tuki laajakaistan rakentamiseen maksetaan teleyrityksille. Valtio ei siis lähde kaivamaan kuitua tai rakentamaan langattomia verkkoja.
Suomessa on luotettu markkinalähtöiseen laajakaistatarjontaan. Operaattorit ovat ratkaisseet liiketoiminnallisin perustein missä ja mihin hintaan palvelua tarjotaan. Tilanne muuttuu, koska haja-asutusalueiden tarjonta on kehittynyt kaupunkeja heikommin. "Nyt jo tarjotaan 100 megabittiä Helsingissä samaan hintaan kuin haja-asutusalueella saa megabitin yhteyden. Onhan se sietämätöntä", jyrähti liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen.
Pursiainen kävi läpi valtion laajakaistalinjauksia keskiviikkona eduskunnan Tietoyhteiskunta-akatemian seminaarissa.
Hänen mukaansa nyt on oikea aika toimia, koska operaattorit ovat heikentämässä laajakaistatarjontaa haja-asutusalueilla, ja hintakilpailu on toiminut lähinnä suurimmilla paikkakunnilla.
"Maaseudulla ei ole yhtään vähäisemmät tarpeet laajakaistalle kuin kaupungeissa", sanoi Pursiainen. Esimerkiksi maatilojen ruokinta- ja talousjärjestelmät hyödyntävät jo voimakkaasti tietotekniikkaa ja etäyhteyksiä. Osaa järjestelmistä ylläpidetään ulkomailta käsin.
Nopeiden laajakaistayhteyksien rakentamiseen kaavaillaan käytettävän 200 miljoonaa euroa, josta valtion osuus olisi noin kaksi kolmasosaa, ja kuntien ja maakuntien kolmannes. Teleoperaattoreille jäisi loput.
Aivan uutta julkinen tuki laajakaistalle ei kuitenkaan ole, koska kuntien ja maakuntahallintojen tasolla on jo tuettu esimerkiksi adsl-yhteyksien rakentamista pienille paikkakunnile.
Kuitua kahden kilometrin päähän kotoa
LVM:n selvitys arvioi, että vuonna 2015 ovat 100 megabitin yhteydet markkinaehtoisesti 95 prosentin kotitalouksista ulottuvilla, ja lopulle 4–5 prosentille tarvitaan julkista tukea. Yksi prosentti kansalaisista, eli reilut 2000 kotitaloutta saattaa jäädä nopeimpien yhteyksien ulottumattomiin silloinkin.
Kuitua ei aiota vetää koteihin asti, vaan kahden kilometrin päähän. Siitä eteenpäin tilaajayhteyden tuominen kotiin maksaa Pursiaisen selvityksen mukaan reilut 2000–3000 euroa, eli suunnilleen saman verran kuin uuden sähköliittymän avaaminen. Operaattorit ovat arvioineet kustannukseksi noin 10 000 euroa.
Teliasoneran laajakaistapalveluiden johtaja Juha-Pekka Weckström vastasi seminaarissa, että operaattorin valokuituyhteydet tavoittavat tämän vuoden loppuun mennessä jo 400 000 kotitaloutta. Tällä hetkellä korkeintaan kahden kilometrin päästä valokuidusta on Weckströmin mukaan 1,5 miljoonaa kotitaloutta, eli 75 prosenttia kotitalouksista.
Weckström sanoi, että Teliasonerassa ollaan huolissaan siitä, jos valtio pakottaa viemään valokuitua alueille, joilla ei ole kysyntää. Kaupungeissa laajakaistan levinneisyys on Suomessa 65–75 prosenttia kotitalouksista, mutta haja-asutusalueilla vain 30 prosentin luokkaa. Kaikki eivät siis hanki nopeaa yhteyttä, vaikka sellainen olisi saatavana.
LVM:n Pursiainen sanoi, että vuoden 2010 ja 2015 yleispalveluvelvoitteissa otetaan kantaa laajakaistan saatavuuden lisäksi kohtuulliseen hintaan, ja kohtuullisuutta valvoo Viestintävirasto. Hän myös korosti, ettei nopeita yhteyksiä viedä sinne, missä ei ole palveluille kysyntää.
Vuoden 2010 yleispalveluvelvoite on, että haja-asutusalueillakin on tarjottava vähintään megabitin kaista asiakkaan suuntaan. Tämä toteutetaan eri puolilla maata Digitan @450-verkon avulla. Teliasonera on ilmoittanut sulkevansa noin 16 000 adsl-liittymää ja myös Elisa on ilmoittanut pienentävänsä laajakaistan saatavuutta.
Vuoden 2015 tavoitetta ei Pursiaisen mukaan ole sidottu valokuitutekniikkaan, mutta se näyttää tällä hetkellä todennäköisimmältä tavalta saada 100 megabitin yhteys melkein kaikkien suomalaisten ulottuville.
Elisan henkilö- ja yrittäjäasiakasliiketoiminnan johtaja Asko Känsälä taas toivoi, että julkinen sektori ottaisi tavoitteekseen kaikkien palveluiden tarjoamisen sähköisesti.
Toinen tavoite saisi Känsälän mukaan olla se, että vähintään 90 prosenttia kansalaisten ja yritysten laskuista kulkisi sähköisesti. Hän sanoi, että operaattorit laittavat verkkojen kehittämiseen 400 miljoonaa euroa vuodessa, ja valtion pitäisi panostaa myös palveluihinsa.
Nykyiset laajakaistakäyttäjät voivat joutua maksajiksi
Laajakaistan julkisen tuen rahoitusta on määrä käsitellä hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ensi tiistaina, ja lakiesitys on määrä saada eduskuntaan joulukuussa.
Ratkaistavana on vielä se, miten valtion osuus rahoitetaan. Rahalähteitä ovat uusien mobiililaajakaistan verkkojen (lte ja wimax) taajuuksien huutokauppaaminen. Näistä saataviksi tuloiksi arvioidaan 30–130 miljoonaa euroa. Jos huutokaupparahat eivät riitä, päälle tulisivat operaattoreilta markkinaosuuksien mukaan perittävät laajakaistan tasausmaksut.
Teleyrityksiä edustava Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto (Ficom ry) on jo kutsunut tätä "laajakaistaveroksi" sillä perusteella, että tasausmaksut siirtyvät nykyisten laajakaista-asiakkaiden liittymien kuukausimaksuihin.
Tulevaisuudessa 100 megabitin ja gigabitin laajakaistat voivat LVM:n mukaan tehdä mahdolliseksi televisiokanavien viemisen kokonaan nettiin. Se taas vapauttaisi radiotaajuuksia entistä nopeampiin langattomiin yhteyksiin.
Tulevaisuudessa 100 megabitin ja gigabitin laajakaistat voivat LVM:n mukaan tehdä mahdolliseksi televisiokanavien viemisen kokonaan nettiin. Se taas vapauttaisi radiotaajuuksia entistä nopeampiin langattomiin yhteyksiin.
