Superzoomit pyristelevät järjestelmien varjosta
Hyvienkin digipokkareiden rajat tulevat vastaan, kun kameralta ja kuvilta aletaan vaatia enemmän. Järjestelmäkamera on monelle turhan kallis ja ennen kaikkea suurikokoinen laite. Aukkoa paikkaa telekompakteiksi ja superzoomeiksi nimettyjen kameroiden ryhmä. Neljä näistä testattiin Tietokoneen uusinta numeroa varten.
Testissä ovat mukana Nikonin, Olympuksen, Panasonicin ja Sonyn kamerat. Niiden listahinnat sijoittuvat 300 ja 400 euron välille, joten laadukasta pokkariakaan ei juuri halvemmalla löydä. Valinnan saattaa silti kallistaa pokkarin eduksi koko, mutta silläkin rintamalla superzoomit ovat kuroneet välimatkaa kiinni. Tasku saa kuitenkin yhä olla lähes kenguruluokkaa, jos testinelikon jäseniä sinne haluaa tunkea.
Myös tekniikka on kehittynyt aimo harppauksin. Kuvien laatu on korkea, ja otoksia parantavat niin automatiikka, kuvanvakaaja kuin kehittynyt kohinanpoistokin. Videokuvauksen mahdollisuus laajentaa käytettävyyttä edelleen.
Järjestelmäkameroilta superzoomit ottavat nokkaan muun muassa siinä, että vain yhdestä testikamerasta löytää liitännän ulkoiselle salamalle. Kameroiden omat salamat eivät kunnolla riitä hämärän tilan valaisuun.
Lue koko artikkeli keskiviikkona ilmestyneestä Tietokoneen numerosta 12/2008.








