Uutiskommentti: Liian hitaat ja kalliit laajakaistamme
0
Ahkeraa nettikäyttäjää jurppii, kun nopeaa yhteyttä ei saa omaan kotiin, ja jos saakin, liittymä maksaa aivan liikaa. Ja miksei valokuitua vedetä riittävän laajalle. Nämä ovat tuttuja valituksenaiheita Suomessa, mutta eivät vain täällä. New York Timesin Bits-tekniikkablogissa on kolmiosainen blogimerkintä (huomaa linkit aiempiin osiin), jossa toimittaja Saul Hansell purkaa turhautumistaan USA:n jäämisestä jälkeen laajakaistan kärkimaista. Perässä on liki 250 kommenttia eri puolilta maailmaa siitä, miten ihmiset kokevat oman kotimaansa tarjonnan. On kiinnostavaa miettiä, miten Suomi sijoittuu tässä suhteessa.
Maaseudulla tai muuten haja-asutuksessa asuvia suomalaisia tuskin lohduttaa, että amerikkalaisen pikkukaupungin asukas taistelee satelliittiyhteyden korkean latenssin ja tiukkojen tiedonsiirtorajoitusten kanssa. Kertomukset kuitenkin osoittavat, että kilpailussa ja tarjonnassa olisi parantamisen varaa muuallakin.
Suomalaiset poliitikot kehuvat mielellään laajakaistan saatavuutta ja levinneisyyttä, joka on maassamme EU:n toiseksi paras Tanskan jälkeen. Viime vuonna julkaistussa selvityksessä laajakaistan levinneisyys oli Suomessa 34,6 prosenttia kotitalouksista, kun mukaan hyväksyttiin alkaen jo 256 kbit/s yhteydet. Laajakaistan peittoalueeksi lasketaan vuoden 2009 lopussa peräti 99 prosenttia, kun Digitan @450-verkko lasketaan mukaan. Sen nimellisnopeus sisäänpäin on nyt 1 Mbit/s, mutta Digia aikoo tuplata nopeuden kesään mennessä.
Nopeat, yli kahden megabitin laajakaistat eivät ole yleistyneet takavuosien toiveiden mukaisesti ...
