Kaikille oikeus megan laajakaistaan, mutta mihin hintaan?
0
TeliaSonera kaavaili pari vuotta sitten korvaavansa peräti 19 000 haja-asutusalueiden adsl-liittymää langattomilla 3g- ja @450-liittymillä vanhojen kiinteiden liittymien käydessä yhtiön laskelmissa kannattamattomiksi. Liikenne- ja viestintäministeriössä (LVM) suhtauduttiin hankkeeseen suopeasti siihen asti, kun TeliaSonera lupasi, etteivät kenenkään yhteydet hidastu. LVM jopa kirjasi 1 Mbit/s -nimellisnopeuden vaatimuksen lakiin. Kiista syntyi siitä, että ilmoitetun nopeuden on toteuduttava käytännössäkin.
Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) ilmoitti jo pari vuotta sitten varhaisessa valmisteluvaiheessa, ettei tekniikkamuutos saa hidastaa nykyisiä yhteyksiä.
Viestintämarkkinalain pykälien mukaan jokaiseen suomalaiseen vakituiseen asuntoon pitäisi saada 1.7.2010 lähtien vähintään 1 Mbit/s -nimellisnopeuden liittymä.
LVM ei tyytynyt nimellisnopeuteen, vaan vaatimusta täydennettiin niin, etttä millä tahansa 24 tunnin mittausvälillä yhteydestä toteutuu vähintään kolme neljäsosaa (750 kbit/s), ja neljän tunnin välillä, vaikkapa ruuhka-aikaan pitäisi mitata vielä puolet (500 kbit/s).
Määräys koskee vain nopeutta verkosta päätelaitteen suuntaan. Se ei ota kantaa nopeuteen toiseen suuntaan tai vasteaikoihin.
Yleispalveluvelvoite koskee reilua 300 kuntaa, jotka on nimetty siksi, että kilpailua ei ole lainkaan tai sitä on hyvin vähän. Eniten tämä koskettaa TeliaSoneraa, jolla yleispalveluvelvoite on yli 200 paikkakunnalla.
Tämä ei TeliaSoneralle käy, ja siksi se valitti määräyksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Ratkaisua odotetaan yhä.
TeliaSoneran mukaan mobiileilla ja langattomilla yhteyksillä on mahdoton koskaan luvata taattua kaistaa ...
